Etusivu

 

Tulokset

1. Logoterapeuttinen ajattelu- ja asennoitumistapa sopii hyvin muistisairaiden ihmisten hoitoon

Logoterapeuttinen ajattelutapa sopii erittäin hyvin muistisairaiden ihmisten hoitoon. Sillä on laajemminkin soveltamismahdollisuuksia vanhustyössä ja vanhusten mielen hyvinvoinnin tukemisessa.

Logoterapeuttisen ajattelun kulmakiviä ovat ihmisen arvo ja elämän tarkoituksellisuus. Se avaa uusia myönteisiä näkökulmia ja tuo uutta sanastoa keskusteluun muistisairaan ihmisen hyvästä hoidosta ja hoitajan voimavaroista.

Logoterapeuttinen ajattelu suuntaa katseen ainutlaatuiseen ja ainutkertaiseen ihmiseen. Vaikka tärkeää onkin tietää muistisairauksista ja niiden yksilöllisistä vaikutuksista ihmiselle, tärkeintä on olla kiinnostunut siitä, mitä kyseiselle ihmiselle kuuluu.

Logoterapia antaa muistisairaan ihmisen hoitoon hyvän taustafilosofian. Kun puhutaan ihmisestä ja ihmisen elämästä se puhuttelee hoitajaa ja tuo asiat lähelle. Esiteltäessä ajattelutapaa ammattihenkilöstölle 38 tilaisuudessa ympäri Suomea palaute oli rohkaisevaa. Ihmisestä ja hänen arvostaan puhuminen on aina ajankohtaista. Sitä toivotaan ja sitä kaivataan.

2. Hoitomalli muistisairaiden ihmisten hoitoon

Jokainen pilottiyksikkö kehitti oman logoterapeuttisen hoitomallinsa, mutta niistä on löydettävissä yhteinen perusta. Kehitetyssä hoitomallissa korostetaan muistisairaan ihmisen oikeutta tarkoitukselliseen elämään sekä hänen kohtaamistansa ainutkertaisena, arvokkaana ja voimavaroja omaavana ihmisenä, jonka elämäntarina jatkuu.

Hoitomallin ydin:
ihmisarvo, toivo, mahdollisuudet, tarkoituksellinen elämä

Tärkeitä ovat hoitajan:
arjen valinnat, hetkien merkitys, tekojen tärkeys, oivallukset, halu etsiä vastauksia, vastuu valinnoista

3. Myönteiset muutokset hoitajan ajattelussa ja toiminnassa vaikuttivat hänen voimavaroihinsa ja muistisairaan ihmisen hyvinvointiin

Myönteiset muutokset hoitajan ajattelussa ja toimintatavoissa vaikuttivat paitsi hänen omiin voimavaroihinsa myös muistisairaan ihmisen hyvinvointiin ja arjen rikkauteen. Muistisairas ihminen kohdataan aikuisena ihmisenä, jolla on jäljellä voimavaroja. Voimavaroja saa hyödyntää arjen toiminnoissa ja elämään on tullut enemmän sisältöä.

Hoitajat ovat löytäneet tarpeettomien uni- ja rauhoittavien lääkkeiden tilalle uusia vaihtoehtoja ja niiden käyttöä harkitaan entistä tarkemmin. Usein lääkityksen tarve on loppunut kokonaan. Hyviin hetkiin ja hyviin kohtaamisiin kiinnitetään erityistä huomiota.

Kun hoitaja koki tekevänsä merkityksellistä työtä, jonka sisältöön hän voi valinnoillaan vaikuttaa, hänen voimavaransa vahvistuivat.

Pilottiyksiköiden hoitajille tehdyn kyselyn perusteella kaikki hoitajat arvioivat kykynsä nähdä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia lisääntyneen. He myös näkivät enemmän kuntoutumisen ja sen tukemisen mahdollisuuksia työssään. Kyky ymmärtää muistisairasta ihmistä oli lisääntynyt ja useimmat vastaajista kokivat osaamisensa käytännön hoitotilanteissa lisääntyneen. Hoitajien vastuullisuus oli vahvistunut. Lähes kaikilla suhtautuminen työtä ja muistisairasta ihmistä kohtaan oli tullut myönteisemmäksi. Työ koettiin entistä merkityksellisemmäksi ja tarkoituksellisemmaksi.